Yleisen asevelvollisuuden monet kasvot

Korona-ajan mukaisesti keskityin lomallani kotimaan matkailuun. Matkakierrokseni kohdensin itäiseen Suomeen ja erityisesti jatkosodan viimeisiin taistelupaikkoihin Ilomantsin alueella. On lähes käsittämätöntä, miten merkittävästi alivoimaiset suomalaiset joukot löivät kaksi neuvostodivisioonaa vaarojen ja soiden muovaamassa maastossa. Osoitus suomalaisen asevelvollisuuden tuottamasta sotilastaidosta ja maanpuolustushengestä.

Ei kahta sanaa siitä, että yleinen asevelvollisuus on ainoa tapa puolustaa Suomea sotilaallista uhkaa vastaan. Tämä ei todistelua kaipaa. Asevelvollisuus on ainoa keino tuottaa riittävän kokoiset ja osaavat sodan ajan joukot Suomen tarpeisiin. Tämä on tietenkin yleisen asevelvollisuuden päätarkoitus, mutta on asevelvollisuudella muitakin ulottuvuuksia eli useammat kasvot.

Isoisäni Sotkamosta oli ikäluokkaa, joka käskettiin palvelukseen kesällä 1918 vanhan asevelvollisuuslain nojalla. Siitä lähtien on muodostunut ketju, jossa jokaisessa perheessä on välitön yhteys yleiseen asevelvollisuuteen. On varusmiespalveluksen käynyt isoisä, isä, poika tai nykyisin äiti tai tytär. Ketju jatkuu edelleen ja sillä on merkitys maanpuolustustahtoon. Asevelvollisuusreservimme on osoitus siitä. On myös tulevaisuudessa tärkeää, että yhteys säilyy. Vapaaehtoiset varusmiespalvelusta suorittaneet naiset lisäävät tätä yhteyttä perheisiin.

Suomalainen demokratia on itseisarvo, mutta ei enää itsestäänselvyys nykymaailmassa. Sen eteen on jatkuvasti tehtävä työtä. Yleinen asevelvollisuus tukee mitä parhaiten demokratiaa ja tasa-arvoa. Taustasta, varallisuudesta tai mistään riippumatta varusmiespalvelus alkaa kaikilla samalta viivalta. Kaikilla on kykyjensä mukaisesti mahdollisuus kasvaa ja edetä. Tämäkin meille itsestäänselvyys, mutta muualla maailmassa suuri harvinaisuus.

Olen onnekseni voinut todeta ja todistaa, miten hyvin toisesta kulttuuriperimästä kotoisin olevat maahanmuuttajat ovat kotoutuneet varusmiespalveluksessa kantaväestöön. Uskon sotaväen olevan tasa-arvoisin yhteisö, jossa kaikkia kohdellaan yksilöinä ja joukko hitsautuu yhdeksi taustasta riippumatta. Alkukesän eräässä harjoituksessa osanottajien keskuudessa puhuttiin toistakymmentä eri kieltä yhdessä komppanian kokokoisessa joukossa. Toiminta oli esimerkillistä, vaikka osalle komennot tulkattiin taistelijaparin toimesta.

Jotkut väittävät, että näillä yleisen asevelvollisuuden muilla merkityksillä ei ole todellisuuspohjaa tai ne eivät perustu ”tutkittuun” tietoon. Niin tai näin, yli 40-vuoden kokemuksella asevelvollisuudesta olen havainnut nämä asiat empiirisesti tosiksi seuratessani varusmiesten ja reserviläisten toimintaa sekä suomalaisen yhteiskunnan kehitystä.

Yleisellä asevelvollisuudella on siis monet kasvot demokraattisessa yhteiskunnassa.

Maavoimien komentaja
Kenraaliluutnantti Petri Hulkko