Kaksi jäsentä pääsi harjoittelemaan selviytymistä Alpeilla
Kirjoitus pohjautuu Samuli Mannisen päiväkirjamerkintöihin
– Kävelen Lounais-Sveitsissä sijaitsevalla Saint-Triphonin alueella kalliota alas köyden varassa vaakasuorana kasvot alaspäin. Aurinko on juuri laskemassa, kun olemme muutama tunti sitten aloittaneet CISOR:n ensimmäistä kertaa järjestettävällä Mountain Combat and Survival basics -kurssilla.
Näin toteaa ensimmäisenä päivänä Samuli Manninen, joka on kesällä päässyt edustamaan Reserviläisliittoa kansainväliselle neljän päivän alppijääkärikurssille. Hänen lisäksi kurssilla oli myös toinen suomalainen sekä kolme muuta osallistujaa Belgiasta, Saksasta ja Italiasta. Isosta-Britanniasta oli mukana myös kaksi tarkkailijaa, mutta he eivät osallistuneet kaikkiin harjoituksiin.
Ensimmäisenä iltana kurssilaiset totuttautuivat vuoristomaastossa liikkumiseen kävellen ja köydellä laskeutuen. Opittiin valaisanne-köysilaskeutumistekniikka, jossa köydellä laskeudutaan kasvot maata kohti kävellen. Teknisesti suoritus on varsin helppo, kunhan uskaltaa kaataa itsensä mahdollisimman vaakasuoraan asentoon. Tässä tekniikassa yhden köyden kaksi päätä taitetaan ristiin vyötärön yli, ja kädet toimivat jarruina sekä varmistuslaitteena; vauhti hiljenee puristamalla ja kasvaa nyrkkejä avaamalla. Etenkin nopeasti laskeutuessa kitkan aiheuttama kuumuus alkoi nopeasti polttaa käsiä ja vyötäröä.
Ilta päättyi mäen päällä muutaman solmun opetteluun tai kertaamiseen riippuen omista ennakkotaidoistaan (kahdeksikko, leivonpää, siansorkka ja kaksinkertainen kalastajansolmu), minkä jälkeen kouluttajat poistuivat paikalta, ja ruokahuolto sekä leiriytyminen alkoivat itsenäisesti. Leiripaikalta näkyi seuraavan päivän kohde: 2 901 metriin kohoavan Grand Chavalardin huippu.
Grand Chavalardin huippu 2 901 metrissä illan viimeisten auringonsäteiden valaisemana ensimmäisen illan leiripaikalta katsottuna. @Samuli Manninen
Ensimmäisenä yönä aurinko laski, mutta lämpötila ei. Paksun merinovillakerraston mukana kantamisen hyödyllisyys alkoi mietityttää, repussa kun ei ollut liiaksi tilaa. Suomen osasto erosi majoitusvalinnallaan muista kurssilaisista bivypusseilla, kun muut taas käyttivät tarppeja, jotka tuntuivat vetävän hyttysiä puoleensa. Manninen nukkui bivypussin sisällä pelkästään ohuessa sisäpussilakanassa. Uni ei meinannut tulla, mistä muistutti öisinkin soiva kellotorni.
Toisen päivän aamun herätys oli vielä pimeyden vallitessa kello viisi. Unta tuli noin kolmesta neljään tuntia. Autot kuljettivat kurssilaiset juuri puurajan alapuolelle, noin 1 800 metriin, josta oli vielä 1 100 vertikaalimetriä nousua huipulle. Ennen liikkeellelähtöä kurssilaiset saivat vielä kolme 60 metristä köyttä ryhmäkohtaiseksi varustukseksi, joista suomalaiset ottivat kannettavakseen kaksi.
Ensimmäinen tunti kuljettiin loivasti nousevaa polkua pitkin, minkä jälkeen saavuttiin huipulle vievän polun risteykseen. Ohjeiden mukaisesti jätettiin kaikki raskaat kantamukset risteykseen, koska ylhäällä käytiin vain kääntymässä. Mukaan tuli pelkästään eväät, rynnäkkökivääri ja köydet.
Polku huipulle oli jyrkkä, ja poukkoilevien kivien vuoksi kypärän käyttöä suositeltiin. Eteneminen tapahtui verkkaasti, mutta jo noin tunnin jälkeen yksi kurssilainen joutui jättämään huiputuksen kesken ja jäi odottamaan muiden paluuta huipulta kouluttajan kanssa. Huiputus meinasi vaatia vielä toisenkin uhrin, kun kurssilaisen reisiin iski kramppi noin 400 metriä ennen huippua. Manninen otti hänen rynnäkkökiväärinsä, Sveitsin armeijan käyttämän Sturmgewehr 90:n kantoon, ja suomalaiset kehottivat häntä antamaan reppunsa suomalaisten huostaan hetkeksi. Reppua ei kuitenkaan useista yrityksistä huolimatta saatu, mutta urheilujuomaa suomalaiset onnistuivat tarjoamaan, mikä onneksi tepsi kramppeihin.
Polku Grand Chavalardin huipulle on jyrkkä ja kivinen. @Samuli Manninen
Huipulle päästyään kurssilaiset pitivät kahdenkymmenen minuutin tauon ja ihailivat hetken aikaa horisontissa näkyvää Alppien korkeinta vuorta, Mont Blancia (4 806 m). Laskeutuminen tapahtui samaa polkua alas, mutta jykevien lumivyöryesteiden kohdalla kaivettiin köydet esiin, ja edellispäivänä opittua tekniikkaa laskeutumisen nopeuttamiseksi päästiin kokeilemaan.
Alppien korkein vuori Mont Blanc (4 806 m) sveitsiläisten kouluttajien käsien osoittamassa suunnassa. Kuvan ottopaikasta Grand Chavalardin huipulle vielä noin kaksi tuntia kävelyä. @Samuli Manninen
Seuraava yö vietettiin Cabane de Sorniotissa, vuoristoretkeilijöitä palvelevan majapaikan lähiympäristössä. Ennen yöpuulle siirtymistä järjestettiin tunnin pituinen oppitunti vuoristossa suunnistuksesta. Nukkumaan mentäessä tummia pilviä alkoi kerääntymään lähistölle ja salamointia tapahtui vuorten toisella puolella, mutta leiriytyjien ylle osui vain pieni tihkusade. Yöksi taivas kirkastui ja kurssilaiset pääsivät nauttimaan tähtitaivaasta. Viime yöstä poiketen tästä yöstä tuli kylmä ja tarvetta oli lisävaatteille. Kellotornia ei ollut nyt vieressä, mutta kesäisin vuorilla laiduntavia lehmiä senkin edestä. Kurssilaiset pääsivät tuudittautumaan uneen lehmänkellojen veikeässä kilkatuksessa.
Toisen yön leiripaikka Cabane de Sorniot:n läheisyydessä. Suomalaiset varustautuneet bivypusseilla, muut tarpeilla. @Samuli Manninen
Toisen yön leiripaikka Cabane de Sorniot:n läheisyydessä. Näkymä bivypussista. @Samuli Manninen
Kolmas päivä alkoi selviytymistaitojen opettelulla. Päästiin tekemään tulet sekä tehtiin vedensuodatin ja onkivapa rajallisista materiaaleista. Tämän lisäksi kurssilaisille näytettiin yksinkertaisen ansan rakentaminen sekä primitiivisen varsijousen teko.
Tulenteko ryhmänä veden keittämistä varten osana selviytymistaitojen harjoittelua. @Samuli Manninen
Iltapäivä kului vuoristotaisteluharjoituksissa. Kurssilaiset pukivat päälle prismoilla varustetut liivit ja kypäräpannan sekä asettivat laserlähettimet aseisiinsa. Paukkupatruunoin käytäviin taisteluskenaarioihin saatiin vastaosastoksi neljä vuoristojääkäriä. Välittömästi kävi selväksi, että hyvistä puolustusasemista näki vihollisen kaukaa, ja hyökkääminen ylämäkeen oli äärettömän raskasta.
Kurssilaiset kävivät muutaman eri skenaarion läpi aina ryhmänjohtajaa vaihtaen. Käskyjen jako vieraalla kielellä uudessa ympäristössä oli ajoittain takkuista, mutta jokainen veto oli aina hieman edellistä parempi. Päällimmäisenä mieleen jäi nopean reagoinnin ja proaktiivisuuden tärkeys taistelutilanteessa, kuten vihollisen sivustaan koukkaus pian tulitaistelun alettua.
Vuoristotaistelun harjoittelua puolustajan roolissa. @Samuli Manninen
Ammuntojen jälkeen siirryttiin takaisin Cabane de Sorniotille, jonne kurssilaisia oli tullut tapaamaan Sveitsin puolustusvoimien edellinen komentaja Philippe Rebord. Vapaamuotoinen keskustelu kesti puolisen tuntia, minkä lopuksi Rebold jakoi kurssilaisille puolustusvoimien komentajan kolikon muistoksi haastavan kurssin suorittamisesta.
Tässä vaiheessa kurssi alkoi kääntyä päätökseensä, ja viimeinen yöpyminen tapahtui upeassa Cabane du Fenestralissa kattojen alla, missä kurssilaisia odotti myös illallinen juomineen. Ilta meni rennosti seurustellen kurssilaisten ja kouluttajien kanssa.
Maisema Cabane du Fenestralin edustalta viimeisenä iltana. Nousu tapahtunut hetkeä aiemmin kuvassa näkyvää polkua pitkin. @Samuli Manninen
Cabane du Fenestral viimeisenä aamuna, hetkeä ennen laskeutumista alas vuorilta. @Samuli Manninen
Neljännen päivän aamun viimeinen harjoitus oli kryptisesti nimeltään Aquatic Exercise. Manninen ajatteli tämän tarkoittavan vuoristojärveen pulahtamista, mutta kurssilaiset pääsivätkin hulppeaan vuoristokylpylään nauttimaan ja rentoutumaan sekä ihailemaan upeita maisemia.
Manninen piti kurssia ja kokemusta erinomaisena ja ainutlaatuisena.
– Vuoristo on kuvauksellinen, mutta myös vaativa taisteluympäristö. Kuten peruskurssilta voi odottaakin, se on tarjonnut pintaraapaisun vuoristo-olosuhteisiin, siellä selviytymiseen ja taistelemiseen. Jokaiseen osa-alueeseen olisi mielenkiintoista perehtyä lisää, mutta nyt edessä siintää jälleen tutut ja tasaiset kotimaan metsät, päättää Manninen.
@Samuli Manninen
@Samuli Manninen