Skip to content
4.10.2019

Onhan armeijan suorittamisella merkitystä töitä haettaessa, onhan?

Reserviläisliiton liittohallituksen jäsen, Pirkanmaan reserviläispiirin puheenjohtaja Jussi Mäkitalo pohtii asevelvollisuuden suorittamisen merkitystä työelämän kannalta.

Jussi Mäkitalo

Liittohallituksen jäsen, Pirkanmaa

Yle uutisoi jokin aika sitten, että merkittävä osa suurimpien pörssiyhtiöiden johtajista on käynyt reserviupseerikoulun. Armeijan tarjoaman johtamiskoulutuksen (reservin aliupseeri- ja/tai upseerikoulutus) merkitys on muutoinkin puhuttanut kansalaisia ja on väitelty siitä, onko armeijan käymisestä hyötyä työhaussa.

Oma mielipiteeni on, että on hyötyä, mutta kokemukseni ajoittuukin 1980-luvulle. Tammikuussa 1982 kotiuduin ja huhtikuussa jännitin sitten työhaastattelussa. Johtajan kanssa keskustellessani hän (reservin yliluutnantti) kysyi työhakemuksessa mainitsemastani asepalveluksesta, josta kotiuduin varusmieskersanttina. Muistikuvani mukaan sitten vain puhuttiinkin armeijasta ja viikon kuluttua sain tiedon, että minut oli valittu töihin yli 40 hakijan joukosta. 1980-luvun varusmiespalveluksen johtamiskoulutus ei tokikaan ollut lähelläkään sitä, mitä se on nykyisin, mutta varmasti jonkinlainen merkitys hyvin suoritetulla asepalveluksella oli 1930-luvulla syntyneen työhönottajani silmissä.

Harvoin alle 20 vuotias saa jopa puolen vuoden ajan koulutusta ja kokemusta johtamisesta, mutta armeijassa siihen tarjoutuu mahdollisuus. Eräs rakennusmestariksi opiskellut ystäväni kertoi, että aliupseerikoulutus oli hänelle suureksi hyödyksi myös itse työssä, kun sai paikan työnjohtajan tehtäviin vain vähän yli kaksikymppisenä.

Johtamiskoulutuksen lisäksi armeijassa saadaan ammattipätevyyttä eri aloille. Kuljetusalalle pyrkivät hyödyntävät edelleen mahdollisuutta suorittaa eri ajoneuvoluokkien ajokortit varusmiespalveluksen yhteydessä. Samoin hoitoalan tehtäviin pyrkivät saavat lisäpisteitä suoritettuaan asepalveluksen lääkintämiehenä. Reservin aliupseeri ja -upseerikoulutus luetaan hyväksi ammattikorkeakouluissa joidenkin kurssien yhteydessä.

Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneista noin 70 prosenttia saa palveluksensa aikana johtamiskoulutuksen. Olen varma siitä, että tietyillä aloilla tämä luetaan isoksi eduksi rekrytointivaiheessa.

Nykyisin kuulemma työhaastattelussa ei saa kysyä sotilasarvoa. Kysyminen on sallittua vain siinä tapauksessa, jos työhönottaja pystyy perustelemaan, miten sotilasarvolla on merkitystä työn hoitamiseen. Toisaalta työhaastattelut ovat etenkin pienemmissä yrityksissä varsin vapaamuotoisia, joten kyllä sitä sivutaan varmasti jossain vaiheessa keskusteluja.

Aiheeseen perehtyessäni törmäsin tutkimukseen, jossa asiaa oli kysytty henkilöstöhallinnon ammattilaisilta. Heidän mukaansa työelämä muut taidot ja mm. työkokemus ohittavat armeijan johtajakoulutuksen, mutta tärkeänä koettiin se, että varusmiespalvelus oli suoritettu tai, että sen suorittamattomuuteen oli hyvä syy. Lopputuloksena kuitenkin kaikki haastateltavat voisivat kannustaa lapsiaan ja nuoria hakeutumaan varusmiespalveluksessa johtamiskoulutukseen.

Voidaankin ehkä sanoa, että työelämässä arvostetaan armeijassa saatua johtamiskoulutusta, mutta koulutus ei välttämättä ole sellaista koulutusta, jota nykyisen kaltainen työelämä tarvitsee. Siitä on kuitenkin varmasti hyötyä henkilötasolla, sillä se, että on valittu johtajakoulutukseen, kertoo jotain ihmisen persoonasta.

Itse toimin pienessä yrityksessä esimiestehtävässä ja olen rekrytoinut puolenkymmentä työntekijää kymmenen vuoden aikana. Miespuoliset hakijat ovat poikkeuksetta työhakemuksissa ilmoittanet asevelvollisuuden suorittamisen ja sotilasarvon. Mikäli loppusuoralla olisi kaksi ammattitaidoltaan ja koulutukseltaan tasavertaista miestä, niin ainakin itse katsoisin myös saraketta ”Asevelvollisuus”. Mutta minähän olen vanhan kansan mies.