Komitea siivittää asepalveluksen kehittämistä

Hallitusohjelmassa on vahvat kirjaukset yleisen asevelvollisuuden säilyttämisestä. Tarkasti ottaen hallitusohjelmassa lukee, että ”yleistä asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Asevelvollisuus tukee yhteiskunnallista koheesiota ja luo perustaa maanpuolustustahdolle.”

Suomessa on verrattain korkea maanpuolustustahto ja jämäkästi toimiva asevelvollisuusjärjestelmä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö järjestelmää voisi silti kehittää ja parantaa. Hallitusohjelmaan onkin kirjattu, että hallituskauden alussa asetetaan laajapohjainen parlamentaarinen komitea selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Tämän komiteatyön tavoitteena on korkean maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistaminen.

Komitea asetettiin tämän vuoden maaliskuussa ja siinä ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet. Lisäksi pysyvinä asiantuntijoina on eri ministeriöitä, Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos. Komitean työskentelyyn osallistetaan eturyhmiä, kansalaisjärjestöjä ja muita asiantuntijatahoja kuulemismenettelyiden kautta. Myös Reserviläisliiton näkemykset on syytä noteerata.

Mitä komitea käytännössä sitten tekee ja millaisia teemoja sen puitteissa työstetään? Mitä odotamme sen työltä? Aluksikin sen tulee laatia kuvaus maanpuolustusvelvollisuudesta sekä asevelvollisuuden (mukaan lukien siviilipalvelus) ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nykytilasta. Tämä tarvitaan jo ihan siksi, että osataan löytää kehittämiskohteet ja jaetaan ymmärrys järjestelmän vahvuuksista ja heikkouksista. Tärkeitä pohdittavia teemoja ovat niin tasa-arvoon liittyvät asiat kuin maanpuolustustahto. Julkisessa keskustelussa esiin nousseita kysymyksiä ovat olleet mm. kutsuntojen laajentaminen myös muihin kuin sotilaalliseen tarkoitukseen, ns. turvallisuuskasvatusaspekti, yleinen koulutusjärjestelmä (onko jotain sellaista, jossa nuorten tietoisuutta tulisi lisätä, maanpuolustustahtoon liittyvät asiat) ja kansalaispalvelusmalli. Komitea selvittää myös kehittämistarpeita siviilipalveluksen ja siviilipalvelusaikana hankitun osaamisen hyödyntämistä kokonaisturvallisuuden toimintamallin tarpeisiin.

Olen itse nostanut esille sen, voisiko kutsunnat laajentaa koskemaan myös naisia. Tämä olisi hyvä tsekkauspiste nuorelle, että elämässä ovat asiat mallillaan. Samalla sen puitteissa saataisiin laajennettua tietoutta naisten vapaaehtoisesta varusmiespalveluksesta. Kutsuntojen laajentaminen ei tarkoittaisi sitä, että tässä oltaisiin ulottamassa yleistä asevelvollisuutta myös naisille. Siihen ei ole resursseja, tiloja tai tarvetta. Mutta kutsuntojen laajentaminen voisi olla järkevää. Uskoisin sen jonkun verran nostavan naisten aktiivisuutta hakeutua vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen.

Pitäisin hyödyllisenä myös kansalaispalvelusmallin selvittämistä. Nykyisin toisella sukupuolella on velvollisuus suorittaa asepalvelus ja toinen sukupuoli voi sen valita. Jos nuoren ikäluokan naisille voitaisiin luoda jonkinlainen kansalaispalvelus, se hivenen tätä eroa kuroisi kiinni, vaikka ei aivan samalla viivalle sukupuolia toisikaan. Mielestäni on hyvä ainakin selvittää, löytyisikö sellainen malli, josta olisi hyötyä yhteiskunnalle ja naisille itselleen. Miesten osalta on perusteltua jatkaa aika lailla nykypohjalta.

Komitealla on vaativa työ edessään. Tarkoitus ei ole tuottaa mitään temppuratadataa, vaan mahdollisimman konkreettisia tavoitetiloja mainittujen asioiden suhteen.

Suomen puolustuksen perustana on yleinen asevelvollisuus ja vahva maanpuolustustahto. Puolustuskyvyllämme turvaamme Suomen itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuutemme. Asevelvollisuusjärjestelmän ensisijainen tehtävä on kouluttaa asevelvollisille riittävät tiedot ja taidot Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien täyttämiseksi.

Kun lähdetään kehittämään eri vaihtoehtoja, tulee niiden tukea maanpuolustustahdon ylläpitämistä ja vahvistamista sekä kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistamista. Kehittämistä ei tule tehdä kehittämisen vuoksi, vaan sen tulee tuottaa operatiivista lisäarvoa.

Mutta kiteytetysti: maanpuolustus kuuluu kaikille. Merkittäviä muutostarpeita ei ole, mutta asioita voi kuitenkin aina kehittää eri osapuolten panos mahdollisimman hyvin huomioiden.

Antti Kaikkonen
Puolustusministeri