Ampumaradat ja muuttuva ympäristö

Ampumarata-alueita suunniteltaessa ja käytettäessä ensimmäinen asia on aina turvallisuus. Turvallisuus on muutenkin ensimmäinen ampumatoimintaan liittyvä opetettava ja opeteltava asia. Tähän turvallisuuden kokonaisuuteen on jo pitkään liittynyt myös ympäristöturvallisuus ja ympäristöstä huolehtiminen. Ympäristöturvallisuuteen liittyvä tieto lisääntyy koko ajan. Näin se mitä ennen saatoimme pitää hyväksyttävänä ei tämän päivän tiedoilla enää olekaan suotavaa. Se, että omaksuttava tieto määrältään kasvaa ja osin muuttuu voi tuntua käytännössä vastuulliseen toimintaan tähdättäessä haastavalta. Yhteistyötä ja tiedon jakamista tarvitaankin ympäristöstä huolehtimisen kysymyksissä.

Ympäristövahingoille ja –ongelmille tyypillistä on, että ne syntyvät joko verrattain äkillisesti esimerkiksi onnettomuuden myötä tai hitaammin esimerkiksi vähitellen kasvavan ympäristökuormituksen ylittäessä alueellisen sietokyvyn. Tällaiset hitaasti, vuosien tai jopa vuosisatojen kuormituksesta syntyvät ongelmat jäävät usein alkuvaiheessa ihmisaistein huomaamatta ja todennetaan vasta, kun vaikutus nähdään ongelmina elinympäristössämme, esimerkiksi pinta- ja pohjavesien laadussa. Ympäristöongelmien juurisyitä tai syntymekanismia ei alkuvaiheessa usein tiedetä, vaikka seuraukset olisi jo havaittu.

Ympäristöongelmien tunnistaminen pohjautuu vahvasti tutkittuun tietoon sekä ympäristön tilan seurantaan. Tutkittua ja mittauksin todennettua tietoa elinympäristöömme vaikuttavista asioista saadaan jatkuvasti lisää ja samalla osaamisemme kehittyy. Tietopohjamme tarkentumisen myötä ympäristöstä huolehtimisesta on muodostunut jatkuvasti laajeneva ja monimutkaistuva tehtävä. Objektiivisen tiedon merkitys on keskeinen myös ympäristölupien myöntökynnysten osalta – jos ei tiedetä, noudatetaan varovaisuusperiaatetta.

Ympäristön huomioiminen on oleellinen osa ampumaratatoimintaa – suunnittelusta ja luvituksesta jokapäiväiseen käyttöön. Ympäristönsuojelulain mukaisen ampumaratojen ympäristölupahakemuksen tekeminen edellyttää nykyisin erityisosaamista. Suomen Ampumaurheiluliiton, Suomen Metsästäjäliiton, Suomen riistakeskuksen, Reserviläisliiton ja Suomen Reserviupseeriliiton yhteinen ympäristölupahanke on hyvä esimerkki kustannustehokkaasta ratkaisusta – haluankin onnitella toimijoita tällaisen yhteistyömallin kehittämisestä! Vastuu ympäristöstä on perustuslainkin nojalla yhteinen.

Ampumaratojen ympäristövaikutusten hallinnan parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta (BAT) on olemassa ohjeistusta. BAT-ohjeistusta sovelletaan esimerkiksi puolustusvoimien ampumaradoilla ja toiminnan ympäristöhaitat ovat tunnetusti pienentyneet. Esimerkiksi ampumaratamelulle altistuvien määrä on nykyisellään vähäinen verrattuna muun toiminnan, kuten tieliikenteen melulle, altistuvien määrään.

Ampumaratojen ympäristöturvallisuus on osa ampumaratojen kokonaisturvallisuutta. Uskon vahvasti yhteistyön voimaan ja siihen, että nimenomaan ampumaradoilla voimme näyttää esimerkkiä kokonaisvaltaisesta toiminnasta, joka huomioi ympäristön terveellisyyden ja viihtyisyyden, sekä turvaa ampumaratojen toiminnan myös tulevaisuudessa.