Timonen Maarit

Maarit Timonen työskentelee Lapin ammattikorkeakoulussa opettaen tulevia metsätalousinsinöörejä ja agrologeja. Hän on sotilasarvoltaan vääpeli. Timonen on aktiivijäsen Tornion Reserviläisissä sekä toimijana Lapin reserviläispiirin hallituksessa. Timonen valittiin Reserviläisliitto ry:n liittohallitukseen vuosille 2018-2019.
26.1.2018 10.03

Sotaveteraanin perillinen

Suomessa on elossa vielä noin 15 000 kunniakansalaista, joiden keski-ikä on yli 90 vuotta. Heitä ja heidän uhrauksiaan tämän maan hyväksi ei saa unohtaa.
Suomen 1939-45 sotiin osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita kuten minun edesmennyt pappani (syntynyt 1922). Joka kahdeksas sotiin osallistuneista menehtyi kuten minun äitini enot reilu parikymppisinä nuorina miehinä. Palanneistakin joka neljäs oli saanut pysyvän sotavamman kuten sirpaleita tai osumia kehoonsa tai pysyvän kuulovaurion. Henkisiä seuraamuksia ei noihin aikoihin kukaan seurannut, eikä tilastoinut, mutta kaikki me tiedämme, että niitä varmasti oli pitkään kestäneiden, rankkojen taistelujen vuoksi. Näistä ihmisistä käytetään yleisnimitystä sotaveteraani. 

Suomen satavuotisjuhlintaa oli todistamassa vielä merkittävä joukko näitä meidän kunniakansalaisia. Sotaveteraaniliiton mukaan syksyllä 2017 sotiemme veteraaneja oli joukossamme 15 000, heistä sotainvalideja oli 2 000. Keski-ikä heillä on jo lähes 94 vuotta. 

Sain joululahjaksi Liisa Seppäsen kirjoittaman elämänkertakirjan sotaveteraani Hannes Hynösestä ”Aika velikulta, Hannes Hynösen pitkä taival 1913-2015”. Kirjan kuvaus jopa mediapersoonaksi 100- vuotiaana presidentinlinnan itsenäisyyspäivävastaanotolla vuonna 2014 nousseen veteraanin elämästä oli minua koskettava. Jotenkin kaikki se, mitä olisin halunnut tietää omien sukulaismiesteni, erityisesti pappani elämästä, tuotiin silmieni eteen tarkasteltavaksi. Olivathan he kaikki samaa ikä- ja sosiaaliluokkaa kuin kirjan päähenkilö Hannes Hynönen. Kaikki he myös joutuivat antamaan kalleimman panoksensa sotaponnisteluihin eli vähintään viisi vuotta nuoren miehen parhaasta iästä sotimiseen itsenäisen Suomen puolesta. Lisäksi niin silloiset kansainväliset eli toinen maailmansota voittajineen ja häviäjineen kuin koti-Suomen yhteiskunnalliset olot eli siirtoväen asuttaminen, asutustilat ja maanhankintalaki 1945 sekä maatalouselinkeino muovasivat kaikkien näitten miesten elämää.

Pappani ei koskaan suostunut kertomaan minulle sodasta, muistelemaan mitään sodassa kokemaansa tai kohtaamaansa vapaaehtoisesti. Miksi minä en aktiivisesti kysynyt, kun se oli vielä mahdollista? Olisin voinut mennä hänen kanssaan istumaan iltaa konjakkilasin kanssa ja jututtaa häntä menneistä, antaa hänen kertoa.

Pappa ei koskaan valittanut, ei surkutellut osaansa tai ollut katkera. Hän oli eräs elämänmyönteisin, huumorintajuisin ja iloisin ihminen minun tuntemistani ihmisistä. Hänen jälkeensä jäi paljon legendaarisia lausahduksia ja vitsejä, joita minäkin viljelen edelleen hänen jälkeensä. 

Minua jäi harmittamaan, etten silloin nuorempana ymmärtänyt kysyä häneltä asioista, jotka koskivat sukuni historiaa mm. rintamamiestila, jossa vietin onnelliset lapsuuskesäni papan perässä kulkien talon töissä niin pelloilla kuin metsissä ja lehmien lypsyillä. En myöskään selvittänyt papan jälkeen jääneiden valokuvien ihmisiä, heidän tarinoita tai sitä, miten he mahdollisesti liittyivät pappaan ja siten myös minuun. 

Jotain minä kuitenkin sain häneltä. Verenperintönä isänmaallisuuden ja maanpuolustustahdon sekä terveen maalaisjärjen ja käytännössä tekemisen meiningin. Hän ja hänen esikuvansa teki minusta tällaisen reserviläisen. Vuonna 1995 naisten vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen ensimmäisten naisten kanssa pyrkiessäni, tiesin, kenen jäljissä olin, ja miksi minun oli se tehtävä. Samoin sotilasvalaa vannoessani muiden saapumiserän 500 alokkaan kanssa, olin äärettömän ylpeä tietäessäni, että pappa oli halunnut nimenomaan katsomaan sitä tilaisuutta. 

Arvostan pappani ja hänen ikäluokkansa eli sotaveteraanien panosta tämän maan hyväksi. Siksi minä teen aktiivista maanpuolustustyötä huomioiden myöskin sotaveteraanit.


Maarit Timonen
Reserviläisliiton hallituksen jäsen
Lapin reserviläispiirin 1. varapuheenjohtaja
Tornion Reserviläiset

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi