Timonen Maarit

Maarit Timonen työskentelee Lapin ammattikorkeakoulussa opettaen tulevia metsätalousinsinöörejä ja agrologeja. Hän on sotilasarvoltaan vääpeli. Timonen on aktiivijäsen Tornion Reserviläisissä sekä toimijana Lapin reserviläispiirin hallituksessa. Timonen valittiin Reserviläisliitto ry:n liittohallitukseen vuosille 2018-2019.
2.10.2018 10.30

Naissotilaan kiusaaminen ja häirintä arkipäivää

Naisten marssi asepalvelukseen ei ole sujunut kuin tanssi. Mediassa kohuttu Kaisa Töllin uutuuskirja Häiriö – nainen intissä kertoo kiusaamisesta, häirinnästä ja vammojen salailusta, mutta on asialla myös toinen puoli.
Sotilas on aina sotilas sukupuolesta, koosta ja ulkonäöstä huolimatta. Joukko on yhtä vahva tai heikko kuin sen heikoin lenkki, ja se ei välttämättä katso sukupuolta. Kyse on enemmänkin asenteesta! Sitä oikeaa asennetta kysytään niin yksittäiseltä taistelijalta kuin joukolta, jossa hän toimii. Kaikkia meitä tarvitaan.

Jokaiselle yksilölle - sukupuoleen katsomatta - armeija on omakohtainen kokemus ja siihen kokemukseen vaikuttaa kaikki ympärillä oleva niin kantahenkilökunta ja kouluttajat kuin palvelustoveritkin. Kouluttajilla ja kantahenkilökunnalla on asenteisiin ja ilmapiiriin suuri vaikutus. He näyttävät omalla esimerkillään toimintatavat ja luovat yhtenäisen joukon sanan varsinaisessa merkityksessä tai sitten eivät. Heidän mahdolliset asennevammansa leviävät kuin rutto joukossa. Tähän ongelmaan puolustusvoimat on pyrkinyt vaikuttamaan omassa rekrytoinnissaan ja koulutuksessaan. Nuorimmat kantahenkilökuntaan kuuluvat kyllä jo osaavat asiallisen neutraalin tavan erilaisten ihmisten - tässä siis myös naissotilaiden - kohtaamisessa kouluttaessaan ja johtaessaan joukkoja. Asennevammoja ei ole havaittavissa. Tämä on ollut ilo huomata naisena kertausharjoituksissa käydessäni.

Lisäksi puolustusvoimissa on otettu käyttöön uusi sisäisen johtamisen koulutusmalli, jossa jokainen varusmiesjohtaja saa vertaisarviointia alaisiltaan ja palvelustovereiltaan. Tämä palaute ja sen käsittely kuuluvat osana normaaliin koulutukseen. Näin myös ei-toivottujen toimintatapojen pitäisi karsiutua. Näistä huolimatta tapahtuu ylilyöntejä aivan saman lailla kuin siviilielämässäkin. Ovathan kaikille tuttuja työpaikka- ja koulukiusaamistapaukset.

Kovaa luonnetta ja hyvää kuntoa armeija vaatii naiselta - sitä ei käy kieltäminen. Sama vaatimus on myös kaikille miehille, jotka suorittavat varusmiespalvelusta. Erona on vain se, että naiset ovat mukana vapaaehtoisesti, miehet lain velvoittamina. Saman verran se täyspakkaus painaa naisen kuin miehen selässä, mutta tietysti kaksi metrisellä ja satakiloisella miehellä on kevyempää kuin puolitoista metrisellä ja puolta kevyemmällä naisella tai sillä pienellä miehellä, joka yhtä lailla suorittaa velvollisuuttaan maataan kohtaan kokoon katsomatta. Todennäköisesti pitkällä marssilla tai rasituksessa kaikilla edellä mainituilla painaa väsymys, harmittaa ja pinna voi olla kireällä, mutta silti se ei oikeuta kohtelemaan ketään toista taistelijaa huonosti. Tosipaikan tullen jokainen heistä voi olla avuntarpeessa sukupuoleen tai kokoon katsomatta.

Luoja on luonut meidät erilaisiksi fyysisiltä ominaisuuksiltamme. Eroja on niin naisten kuin miesten kesken, mutta myöskään sukupuolten välisiä eroja on turha kieltää. Esimerkiksi naisten lantio ja luusto ovat heikompia kuin miesten ja ellei nainen tietoisesti rasita ja kehitä kehoaan kestämään taakan kantamista ja jalkojen iskuja maahan, niin rasitusvammojen riski on suuri. Varsinkin jos nainen on kevytrakenteinen. Tosiasia on myös, että naisen lihasmassa on pääsääntöisesti pienempi ja rasvamassa suurempi kuin keskimäärin miehillä. Tämä näkyy sitten maksimaalista tai räjähtävää voimaa tarvittavissa suorituksissa heikompana tuloksena ja jaksamisena verrattuna miehiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö nainen pärjäisi tai selviäisi joukon osana. Tai puhumattakaan etteikö nainen oppisi tai osaisi asioita yhtä hyvin kuin mies niin halutessaan. Yleensä motivoitunut nainen pärjää sotilaana erittäin hyvin. Kuten eräs ammattinaissotilas kerran sanoi ”sen minkä häviän voimassa, minun on korvattava älyllä ja nokkeluudella.”

Itselläni on niin kauan varusmiespalveluksesta aikaa, että aika jo kultaa muistot, mutta en ole henkilökohtaisesti kokenut seksuaalista häirintää koskaan varusmiesaikana, enkä myöskään reserviläisenä. Minulta ovat kyllä nuoremmat naiset kyselleet neuvoja varsinkin kertausharjoituksissa asian tiimoilta. Neuvoni on ollut, että kun itse toimii neutraalin asiallisesti, niin silloin myös toiset toimivat samoin ja päinvastoin.

Toisaalta se mitä joku toinen voi pitää seksuaalisena ahdisteluna, ei toiselle ole kuin leikkiä. Sen rajan vetäminen on vaikeaa, ollaan sitten sotilaita tai siviileitä. Mutta naisen on siedettävä sotilaana karumpaa huumoria, samoin kuin muilla ns. miehisillä aloilla. Sotilaana on siis turha ruveta herkkänahkaiseksi prinsessaksi tai mitään METOO- kampanjaa esittämään rankan huumorin takia. Asia erikseen ovat fyysisen koskemattomuuden loukkaukset. Siinä on selkeä nollatoleranssi, josta naisten täytyy pitää kiinni ja jota heidän sotilaina on syytä vaalia myös omassa toiminnassaan miesten kanssa oman etunsa vuoksi. Yhtä lailla asenne on väärä, jos lähdetään siitä, että naisena minun pitää saada eri kohtelua kuin miesten. Porukassa pitää ansaita ja ottaa oma paikkansa henkilönä, ihmisenä; ei naisena tai miehenä. Kun haet armeijaan, sinun on hyväksyttävä tämä tosiasia tai olet vaikeuksissa. Toisille se on helpompaa kuin toisille.

Minulle varusmiesaika 1996 oli pioneerityötä naisten varusmiespalveluksen eteen ja uskon, että asiat ovat siitä jo muuttuneet parempaan. Nainen ei ole enää kummajainen Suomenkaan puolustusvoimissa ja naiset ovat osoittaneet meilläkin osaamisensa armeijan eri tehtävissä. Maailmalla naiset ovat jo olleet kauan armeijoissa ja siellä naissotilasinstituutio on jo olemassa arkipäiväisenä ilmiönä. Meillä ehkä muotoutuu vielä yhden sukupolven ajan ennen kuin löytää muotonsa.

Maarit Timonen


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja