Hauskoja kertomuksia sotilaselämästä
Lepo! Reipasta sotilashuumoria ei voita kuin yksi asia: vieläkin reippaampi sotilashuumori. Tähän päivitykseen kerromme seuraavat uusimmat sattumukset:
Periaatteen mies
Vanhempi majuri selosti upseerikerholla elämänkatsomustaan nuorelle kesävänrikille:
-Sitäpaitsi, vänrikki, minä en käytä alkoholia raittiusperiaatteellisista syistä! Minä käytän sitä ihan muista syistä...
Oppitunnilla kuultua
-No niin, alokas Päälykäinen, luetelkaapa sotilaskiväärin m/39 pääosat!
-Metalliosat, puuosat ja nahkaosat, herra sotilasmestari!
Kauneus on näkijän ja tekijän silmässä
Sattui kerran ihan muualla päin Suomea , että sikäläisen prikaatin esikuntapäällikkö tuli jääneeksi vaimolleen kiinni vieraissa käymisestä. Mutta kuinka ollakaan, myös huoltopäällikölle lankesi vähän ajan kuluttua sama kohtalo. Molemmat esiupseerit asuivat samassa hienostokorttelissa, vieläpä saman kadun varrella toisiaan vastapäätä. Everstiluutnantin rouva sattui katselemaan ikkunasta, kun majurin vaimo oli juuri heittämässä pihalle miehensä tyttöystävää. Daamin keräillessä pihalta varustustaan esikuntapäällikön rouva tuhahti kotiapulaiselleen: "Pyh! Meidän lunttu on sentään paremman näköinen!"
Ylikersantin lasten viikkoraha
Tämän tarinan sanotaan olevan tosi: 1970-luvulla eräässä Itä-Suomessa sijaitsevassa rajavartiokomppaniassa vietettiin Rajavartiolaitoksen vuosipäivän iltajuhlaa. Silmän jo kerholla hieman kirkastuttua komppanian päällikkö tunsi tarvetta keskustella alaistensa kanssa ja hakeutui nuoren, perheellisen rajaylikersantin puheille:
-No ylikersantti, mitenkäs se perhe jakselee? Ovatko lapset saaneet viikkorahansa luvatun suuruisena?
-Perhe voi hyvin, herra majuri! Ja mitä viikkorahaan tulee, olen edelleenkin pystynyt maksamaan kaikille kolmelle lapselleni sadan markan suuruista viikkorahaa itse kullekin.
-Kuinka se on palkallanne mahdollista, vasta kantakoulusta tullut mies?
-Herra majuri, viikkoraha todellakin on sata markkaa lasta kohden. Pidätän siitä tosin 99 markkaa ruokaan ja asuntoon!
Harjoitus tekee väsyneen mestarin
Vanha sotilasmestari oli aamuyöllä palannut kotiin sotaharjoituksesta. Pari tuntia sohvalla nukuttuaan ja vaimon keittämät aamukahvit juotuaan hän kuuli, kuinka vaimo touhuaa aamuvarhaisella meikkausaskareissaan ja kysyy mieheltään:
-Hei taas! Oliko metsässä kivaa? Oletko sinä muuten nähnyt puhdistusmaitoani?
-En ole sattunut näkemään, mutta kyllä tuo sinun keittämäsi kahvi maistuu sitten hirveältä.
Vedenalaista optimismia
Erään itäisen valtakunnan Pohjoisen jäämeren laivaston pursimies piti oppituntia ydinsukellusveneeseen koulutettavalle miehistölle:
-Ydinsukellusveneessä palveleminen ei ole lainkaan niin vaarallista kuin kuulee väitettävän. Tunnen monia palvelustovereitani, jotka ovat palvelleet veneessä useita vuosia yhtäjaksoisesti, ja siitä huolimatta heidän vaimonsa ovat synnyttäneet täysin terveitä lapsia.
Kvinnor i Svenska Försvarsmakten
Kävi kerran niin, että Ruotsin puolustusvoimissa kaksi naispuolista varushenkilöä keskusteli keskenään miespuolisista kollegoistaan:
-Olen haaveillut, että saisin itselleni poikaystävän jostakin mukavasta varuskunnan pojasta!
-Kuule Kerstin, kaikilla mukavilla pojilla täällä on jo poikaystävä...
Työterveystarkastuksessa
Eläkeikää lähenevä sotilasmestari joutui määräaikaiseen työterveystarkastukseen. Lääkäri kertoi tarkastuksen jälkeen, että vanha mestari kelpaa vielä palvelukseen, mutta eläkeiän saavuttaakseen tämän olisi syytä muuttaa elämäntapojaan:
-Kyllä teidän on viimeistään nyt syytä aloittaa liikuntaharrastus. Suosittelenkin aloittamaan voimisteluliikkeillä.
-Mitä te vanhalle miehelle tuollaisia, mitä minä muka voimistelisin?
-No, aloitatte pikku hiljaa pään kääntöliikkeillä. Käännätte päätänne vuorotellen oikealle ja vasemmalla aina, kun joku kaverinne pyytää teitä lähtemään kerholle muutamalle kaljalle.
Aforismi aamukeskityksessä
Jatkosodan vetäytymisvaiheessa komppanian talousaliupseeri, joka toimi myös yksikön suutarina, otti vastaan naapurin heittimien keskitystä ennen samalta suunnalta tulevaa hyökkäystä. Kesken kaiken taisteluhautaan tupsahti räjähtämätön kranaatti talousaliupseerin viereen. Tämä katseli tovin kranaatin näkyvissä olevaa, savuavaa pyrstöä ja totesi: "Sinä olet näemmä suutari, ja niin sitä minäkin olen. Mutta jos et sinä olisi suutari, enpä olisi suutari minäkään."
Pilkun paikka
Pienen varuskuntakaupungin upseerikerholla keskusteltiin Suomen kielen pilkku- välimerkin käyttämissäännöistä tähän tapaan:
-Kyllä, vänrikki, sillä pilkun paikalla lauseessa on merkitystä.
-Aivan, herra majuri. Itse en kylläkään kiinnittäisi välimerkkeihin kovin suurta huomiota. Tärkeintä on sotilaskielen lyhyys ja ytimekkyys.
-No niin, muistelkaapa viime syksyn sotaharjoitusta jonka aikana toimitte täällä varuskunnassa varusvaraston hoitajana. Teiltähän tilattiin sanomalaitteella syksysateiden aikana puolisen tuhatta paria kumisaappaita. Siitä huolimatta pataljoona jäi ilman!
-Aivan, herra majuri. Minulta kysyttiin, että onko varastossa kumisaappaita, vai onko niitä turha tilata.
-Niin juuri, ja teillä kyllä olisi ollut mistä antaa. Teidän piti lähettää vastausviesti "Kumisaappaita ei ole turha tilata". Mutta mitä te teitte? Lähetitte viestin "Kumisaappaita ei ole, turha tilata". Se pilkun paikka, vänrikki!
Kerholla kuultua
Pienen varuskuntakaupungin upseerikerholla keskusteltiin kaupunkiin juuri perustetun kauppaliikkeen palveluista tähän tapaan:
-Jokos vänrikki on tutustunut uuden liikkeemme viehättävään myyjäneitoseen?
-Herra majuri, olen kyllä asioinut hänen kanssaan. Tosin minun on valitettava hänen huonomuistisuuttaan.
-Kuinka niin?
-No, olen käynyt liikkeessä jo muutamana päivänä peräkkäin, ja aina hän on kysynyt minulta, että onko minulla S-korttia. Eihän minulla ole sitä enää, vaihdoin sen jo viime kuussa Opeliin!
Pyykinvaihto kaikesta huolimatta
Komppanian vääpeli vei joukkueen varusvarastolle pyykinvaihtoon. Pesula oli kuitenkin suljettuna, eikä puhtaiden varusteiden vaihto onnistunut. Vääpeli komensi: "Joukkue! Paririviin - Järjesty! Etu- ja takarivi vaihtavat pyykit keskenään!"
I Svenska Försvarsmakten
Läntisessä naapurimaassamme sattui kerran, että korpraali Pettersson ei kadulla toikkaroidessaan tullut tervehtineeksi vastaantullutta esiupseeria.
-Mitä, miksi korpraali Pettersson ei katsonut hyväksi tervehtiä minua?
-Herra kenraali, anteeksi, minä en huomannut teitä!
-No hyvä, minä kuvittelin jo että korpraali on suuttunut minulle jostakin...
Kuljetuslogistiikkaa Kannaksella
Sodan aikana kuormastovääpeli katseli, kun rykmentinkomentaja tarkasti marssille lähtevää kuormastoa. Komentaja lähestyi vääpeliä:
-Te, vääpeli, sanokaa minulle, mitä noissa kuorma-autoissa on?
-Upseereiden punssia, herra eversti!
-No niin niin, entä mitä mitä sitten noissa toisissa autoissa on?
-Upseereiden punssia, herra eversti!
-Jaaha, vai niin, niissäkin. No, kuluuhan sitä tietysti kylminä syysöinä.
Komentaja viittasi hieman kauempana olevaan kuorma-autojonoon ja nyt jo vähän varovaisemmin kysyi:
-Niin vääpeli, mitä sitten noissa autoissa kuljetetaankaan?
-Upseereiden punssia, herra eversti!
Komentaja kiukustui kuormastovääpelille:
-Eikö sitä ########:n punssia olisi jo kannattanut rahdata rautatievaunuissa!!
-Herra eversti, suurin osa punssista on jo toimitettu rautateitse!